Meidän matka kotikouluun
Päätös kotikoulusta ei tullut hetken mielijohteesta. Se kumpusi kokemuksista, joita emme toivoneet kohtaavamme, ei ainakaan vielä koulun alkutaipaleella. Koulu, jonka piti olla turvallinen ja innostava paikka, olikin lapsellemme jotain aivan muuta. Kiusaaminen oli läsnä arjessa liian usein. Kun oppimisen ilo alkoi sammua ja aamuisin oli yhä vaikeampaa lähteä kouluun, usein lapsi viivytteli matkaansa bussi pysäkille jotta myöhästyisi bussista eikä menisi kouluun, tiesimme, että jotain oli muututtava. Meillä on lapsi, joka leimattiin nopeasti luokan pelleksi. Se rooli jäi päälle, halusi hän sitä tai ei. Kun jotain tapahtui, hän oli usein automaattisesti syyllinen, selvittämättä, mitä oikeasti oli tapahtunut. Pahinta oli, että kokemus oli jatkuvaa mitätöintiä: "Sinä nyt olet sellainen", "Sinä olet aina äänessä", "Tämä on taas sun syytä." Me vanhemmat jouduimme käymään läpi asioita joita toivon että kukaan vanhempi ei oman lapsensa kohdalla tulisi käy...