Kotikoulun salat

Tänä juhannuksena päätimme tehdä jotain erilaista: pakata tavarat ja lähteä pyörillä sukulaisen luo viettämään keskikesän juhlaa.  Meidän pieni retkikunta eteni rauhalliseen tahtiin pitkin kyläteitä, pienin matkusti tyytyväisenä pyöräkärryssä ja koululainen polki koko kuuden kilometrin matkan itse. Onnea matkassa Meillä kävi myös hyvä tuuri: teltan ja makuupussien kaltaisia suurempia varusteita ei tarvinnut tunkea pyöräkärryyn tai reppuihin. Sukulainen haki autolla ja otti teltan, patjat ja muut painavat tavarat kyytiinsä. Niin pääsimme liikkeelle kevein kantamuksin ja nautimme itse matkasta, ilman kamppailua epämääräisten pussien ja putoilevien varusteiden kanssa. Se tuntui pieneltä, mutta merkittävältä ylellisyydeltä. Luonnonkukkien juhlaa Matkan varrelta löytyi kesän kauniit luonnonkukat. Koululainen pysähtyi poimimaan kaikkein kauneimmat.  Kesä  levittäytyi silmien eteen kaikessa loistossaan. Ojanpientareet hohtivat valkoista, sinistä ja keltaista, ja koululainen ei...

  Päiväretki Nautelankoskelle – luonnonrauhaa ja historian havinaa Liedossa Kesäinen retkipäivä vei meidät tällä kertaa Liedon Nautelankoskelle – paikkaan, jossa luonto, vesi ja historia kohtaavat kauniilla ja levollisella tavalla. Vain lyhyen ajomatkan päässä Turusta avautui maisema, joka sai unohtamaan kaupungin kiireet. Nautelankoski on Aurajoen pisin luonnontilainen koski, ja sen pauhu kuului jo parkkipaikalle asti. Reitti oli selkeä ja helposti kuljettava myös lasten kanssa – ainakin kuivalla säällä. Museo ja vanha mylly olisivat olleet kiinnostavia lisäyksiä retkeen, mutta ne olivat tällä kertaa suljettuina korjaustöiden vuoksi. Myös polku, joka normaalisti kulkee myllyn vierestä padon alapuolelle, oli poissa käytöstä sortumavaaran takia. Paikalla oli selkeästi merkitty  “Pääsy kielletty – sortumisalue” , joten jouduimme kääntymään takaisin ja ihailemaan koskea hieman etäämpää. Vaikka osa alueesta oli suljettuna, retki ei tuntunut silti lainkaan turhalta. Nautelankosken ...

Päättäjäiset meidän tapaan Toukokuun viimeinen päivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, ja meillä oli päättäjäiset, meidän näköiset ja meidän rytmissä. Tämä vuosi ei alkanut niin kuin yleensä. Alku kulki vielä vanhaa tuttua polkua, mutta kevään tullen pysähdyttiin. Kuunneltiin, katsottiin, mietittiin ja tehtiin päätös, joka muutti paljon. Vaihdettiin suuntaa kesken lukuvuoden. Se oli rohkeaa, ehkä vähän hullua ja silti paras päätös, mitä ollaan tehty. Päättäjäispäivänä lapsi luki sukulaisille runon. Hän harjoitteli esiintymistä muutamia kertoja ennen varsinaista hetkeä. Hetki oli hiljainen ja herkkä. Ääni kantoi, sanat tulivat kirkkaasti, kuin olisivat tulleet suoraan sydämestä. Ja kun viimeinen rivi oli luettu, hiljaisuus vaihtui kaikuviksi aplodeiksi. Sukulaisten silmistä paistoi ylpeys, syvä ja lämmin. Matkani ykkösestä kakkoseen Syksyllä reppu selkääni puettiin, kouluun uuteen uteliaana kuljettiin. Ovet aukesivat maailmaan suureen, ensimmäiseen lukuun tarinassa uuteen. Kevät toi m...