Meidän matka kotikouluun

Päätös kotikoulusta ei tullut hetken mielijohteesta. Se kumpusi kokemuksista, joita emme toivoneet kohtaavamme, ei ainakaan vielä koulun alkutaipaleella.

Koulu, jonka piti olla turvallinen ja innostava paikka, olikin lapsellemme jotain aivan muuta. Kiusaaminen oli läsnä arjessa liian usein. Kun oppimisen ilo alkoi sammua ja aamuisin oli yhä vaikeampaa lähteä kouluun, usein lapsi viivytteli matkaansa bussi pysäkille jotta myöhästyisi bussista eikä menisi kouluun, tiesimme, että jotain oli muututtava.

Meillä on lapsi, joka leimattiin nopeasti luokan pelleksi. Se rooli jäi päälle, halusi hän sitä tai ei. Kun jotain tapahtui, hän oli usein automaattisesti syyllinen, selvittämättä, mitä oikeasti oli tapahtunut. Pahinta oli, että kokemus oli jatkuvaa mitätöintiä: "Sinä nyt olet sellainen", "Sinä olet aina äänessä", "Tämä on taas sun syytä." Me vanhemmat jouduimme käymään läpi asioita joita toivon että kukaan vanhempi ei oman lapsensa kohdalla tulisi käymään, emme uskoneet lastamme vaan uskoimme julkisen vallan työntekijöitä jotka väittivät lapsen valehtelevan ja kun asia selvisi meille niin ei ollut enään mitään aikomusta jatkaa koulussa opiskelua.a kun uteliaisuus ja ilo hiipuvat, on aika pysähtyä. Kotikoulu alkoi tuntua yhä enemmän mahdollisuudelta, ei vain vaihtoehdolta.

Emme lähteneet hakemaan täydellistä oppimissuunnitelmaa tai varmuutta kaikesta. Lähdimme hakemaan turvallisuutta, iloa ja yhteyttä. Halusimme, että lapsemme saa olla oma itsensä ilman valmiiksi asetettua leimaa otsassaan. Että hän saa oppia, ei vain koulun sisältöjä, vaan myös sen, että hän on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on.

Kotikoulu ei ole ollut aina helppoa, mutta se on ollut meille oikea ratkaisu. Päivissä on nyt enemmän vapautta, vähemmän jännitystä. Ennen kaikkea, me näemme taas sen innostuksen, joka oli hetken kadoksissa.

Lopulta kyse oli meistä.

Meidän perheestä, meidän lapsesta, meidän arjesta. Tämä ratkaisu tuntui oikealta juuri meille, tässä hetkessä, näillä kokemuksilla. Ei siksi, että tietäisimme kaiken, vaan siksi, että halusimme yrittää toisin.

Me ei lähdetty muuttamaan maailmaa. Me haluttiin vain, että meidän pieni ihminen saa hengittää vapaammin, oppia omalla tavallaan ja löytää takaisin sen ilon, joka joskus hukkui kaiken kiireen ja paineen alle.

Ehkä tämä tie ei ole kaikille, mutta meille se on ollut lempeä, rehellinen ja ennen kaikkea toivoa täynnä.