Ensimmäisen luokan päättärit

Päättäjäiset meidän tapaan

Toukokuun viimeinen päivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, ja meillä oli päättäjäiset, meidän näköiset ja meidän rytmissä.

Tämä vuosi ei alkanut niin kuin yleensä. Alku kulki vielä vanhaa tuttua polkua, mutta kevään tullen pysähdyttiin. Kuunneltiin, katsottiin, mietittiin ja tehtiin päätös, joka muutti paljon. Vaihdettiin suuntaa kesken lukuvuoden. Se oli rohkeaa, ehkä vähän hullua ja silti paras päätös, mitä ollaan tehty.

Päättäjäispäivänä lapsi luki sukulaisille runon. Hän harjoitteli esiintymistä muutamia kertoja ennen varsinaista hetkeä. Hetki oli hiljainen ja herkkä. Ääni kantoi, sanat tulivat kirkkaasti, kuin olisivat tulleet suoraan sydämestä. Ja kun viimeinen rivi oli luettu, hiljaisuus vaihtui kaikuviksi aplodeiksi. Sukulaisten silmistä paistoi ylpeys, syvä ja lämmin.

Matkani ykkösestä kakkoseen

Syksyllä reppu selkääni puettiin,

kouluun uuteen uteliaana kuljettiin.

Ovet aukesivat maailmaan suureen,

ensimmäiseen lukuun tarinassa uuteen.

Kevät toi muutoksen mukanaan,

koulu siirtyi kotiin – tuttuun ja rauhaisaan.

Kirjaimia piirsin keittiön pöydän ääreen,

 laskin numeroita omaan tahtiin – hiljaa ja ääneen.

Opin silti – toisin vain,

kotona kasvoin, en jäänyt lain.

Olin rohkea, joustava, viisas pieni,

oma itseni – ja se riitti.

Nyt ensimmäinen vuosi saa jäädä taa,

 mukana muistot kuin simpukat rannalla.

 Koulun ja kodin väliin jälkiä jäi,

 askel kerrallaan opin – ja se riitti näin.

Syksyllä jatkan matkaa taas,

kakkosluokka jo minua odottaa.

Olen oppija ainutlaatuinen,

ja polkuni – juuri minulle sopivainen.

Runon jälkeen jaettiin todistukset. Olin tehnyt hänelle itse oman todistuksen, sellaisen joka kertoi enemmän kuin arvosanat. Siihen kirjoitin sanat kasvusta, sitkeydestä ja ilosta. Lisäksi ojensimme Turun kaupungin virallisen ensimmäisen luokan suoritus­todistuksen. Hän piti molemmista kiinni tiukasti, silmät loistaen.

Ja tietysti sai vielä kauniit ruusut.

Juhlien kruunuksi syötiin jäätelöä ja tuoreita mansikoita.

Ja sitten vesisotaa kengät jalassa, nauru raikuen. Vesi lensi ja kesä alkoi juuri siinä, kun ensimmäinen roiske osui poskeen.

Nyt hengähdetään. Ensimmäinen kouluvuosi on ohi, ja loma on alkanut. Mutta vaikka koulu on tauolla, oppiminen ei pysähdy. Opitaan ihmettelemään, kysymään ja näkemään. Elämä opettaa, ja me opetellaan elämää, yhdessä, päivä kerrallaan.

Oikein ihanaa kesälomaa kaikille koululaisille ❤️