Retki suuntautui tällä kertaa Kuralan Kylämäkeen muiden kotioppijoiden kanssa, ja päivä alkoi heti hauskasti kätkösuunnistuksella. Kartta kädessä lähdimme tutkimaan aluetta ja etsimään eri paikkoihin piilotettuja arvoituksia. Suunnistuksen ideana oli löytää vihjeitä, jossa luki arvoitus. Arvoituksen suoritettua tuli kirjoittaa nimensä sekä päivämäärä vihkoon.
Rasteja oli sijoitettu eri puolille aluetta, ja ne ohjasivat kulkemaan paikkoihin, joissa riitti muutenkin nähtävää ja koettavaa. Jokaisella pisteellä sai pysähtyä tutkimaan ympäristöä ja ratkomaan arvoitusta yhdessä.
Suunnistuksen lomassa löysimme monia kiinnostavia kohteita, kuten “lehmän lypsyä” -leikin ja useita leikkihuoneita, jotka olivat lasten mielestä ihan huippuja.
Yksi erityisen ilahduttava asia oli se, että vanhoihin rakennuksiin ja niiden esineisiin sai oikeasti koskea. Laatikoita sai avata, kaappeja tutkia ja tavaroita käsitellä – eikä joka paikassa ollut kieltoja tai lasivitriinejä esteenä. Tämä teki vierailusta aidosti elämyksellisen ja lasten kannalta todella kiinnostavan.
Pihalta löytyi myös pesuastia nuken vaatteille sekä hauska vanhan ajan pyykkiteline, jotka herättivät leikin kautta ajatuksia siitä, millaista arki ennen on ollut.
Alueen historia tuli hyvin esille, ja mukavat työntekijät vastailivat mielellään lasten ja aikuisten kysymyksiin. Tunnelma oli kiireetön ja lämmin. Eläimiäkin ehdimme nähdä – lampaita, lehmiä – ja alueella liikkuvat linnut ja oravat toivat luonnon lähelle.
Kuraan Kylämäki oli meille monipuolinen ja positiivinen yllätys. Kätkösuunnistus toi mukavaa seikkailun tuntua, ja päivän aikana ehti leikkiä, oppia ja tutkia paljon. Retki oli onnistunut kokonaisuus, ja paikka sopii mainiosti yhteisiin tapaamisiin.
Vinkit muille Kuralan kylämäki retkelle:
– Ota mukaan omat eväät – alueella on hyvin tilaa piknikille.
– Varaa reilusti aikaa – nähtävää ja tekemistä riittää helposti useammaksi tunniksi.
– Suunnistukseen kannattaa osallistua, jos se on tarjolla – se tekee vierailusta erityisen elämyksellisen.
Retkipäivä ennen lomaa Kesäloma lähestyy, mutta vielä ehditään oppia yhdessä tekemällä. Tällä viikolla meidän 1.-luokkalaisen kotikoulupäivä vietettiin ulkona, pyöräretkellä, rannalla ja luonnon äärellä. Aamupäivällä pyöräilimme lähialueelle, jossa pysähdyimme katselemaan lampaita. Lapsi esitti hyviä kysymyksiä, ja yhdessä etsimme tietoa lammasroduista, laidunnuksesta ja eläinten hoidosta. Tästä syntyi luontevasti ympäristöopin ja tiedonhaun harjoittelua, ja keskustelu toimi samalla myös äidinkielen suullisena tehtävänä. Rannalla otimme käyttöön metallinpaljastimen ja tutkimme hiekkaa yhdessä. Harjoittelimme pitkäjänteisyyttä, pohdintaa ja luonnon havainnointia. Löydöt, vaikka olivatkin lähinnä pullonkorkkeja, herättivät keskustelua kierrätyksestä ja siitä, millaisia esineitä voi ajan myötä hautautua maahan. Rannassa ehdittiin myös uida. Kehollinen tekeminen ja vapaus liikkua ovat tärkeä osa meidän koulupäivää, erityisesti ensimmäisellä luokalla, jolloin oppiminen tapahtuu vielä ...
Päätös kotikoulusta ei tullut hetken mielijohteesta. Se kumpusi kokemuksista, joita emme toivoneet kohtaavamme, ei ainakaan vielä koulun alkutaipaleella. Koulu, jonka piti olla turvallinen ja innostava paikka, olikin lapsellemme jotain aivan muuta. Kiusaaminen oli läsnä arjessa liian usein. Kun oppimisen ilo alkoi sammua ja aamuisin oli yhä vaikeampaa lähteä kouluun, usein lapsi viivytteli matkaansa bussi pysäkille jotta myöhästyisi bussista eikä menisi kouluun, tiesimme, että jotain oli muututtava. Meillä on lapsi, joka leimattiin nopeasti luokan pelleksi. Se rooli jäi päälle, halusi hän sitä tai ei. Kun jotain tapahtui, hän oli usein automaattisesti syyllinen, selvittämättä, mitä oikeasti oli tapahtunut. Pahinta oli, että kokemus oli jatkuvaa mitätöintiä: "Sinä nyt olet sellainen", "Sinä olet aina äänessä", "Tämä on taas sun syytä." Me vanhemmat jouduimme käymään läpi asioita joita toivon että kukaan vanhempi ei oman lapsensa kohdalla tulisi käy...
Miksi päädyimme koulukirjoihin emmekä pelkästään kirjaston varaan? Moni kotikoulua suunnitteleva tai jo toteuttava pohtii, tarvitseeko oikeasti hankkia oppikirjoja vai riittäisikö kirjaston valikoima, vapaamuotoiset tehtävät ja arjen havainnointi. Me pohdimme tätä myös – pitkään ja hartaasti. Rakastamme kirjoja, ja kirjastokortti on kulkenut mukana melkein päivittäin. Kirjastosta saa valtavan määrän tietoa, tarinoita ja inspiraatiota. Mutta kun arki kotikoulussa alkoi muotoutua, huomasimme, että selkeä rakenne ja rauhallinen perusrunko auttoivat meitä kaikkia. Siksi päädyimme koulukirjoihin. Tässä muutama syy: 1. Selkeys ja jatkuvuus Oppikirjat antavat meille rungon, jonka varaan päivän oppiminen rakentuu. Ei tarvitse joka aamu miettiä, mistä tänään aloitetaan tai mitä seuraavaksi tehdään – kirja kuljettaa eteenpäin johdonmukaisesti ja loogisesti. 2. Vapaus soveltaa, mutta jotain mihin palata Koulukirjat eivät tarkoita jäykkää muottia. Me hyppäämme välistä y...
Kommentit
Lähetä kommentti