"Luulin, että kotikoulun aloittaminen olisi vaikeaa"
Kun ajatus kotikoulusta alkoi nousta pintaan, olin ensin aika hukassa. Mietin, mitä kaikkea pitää selvittää, kenelle ilmoittaa, miten oppimista seurataan, ja ennen kaikkea – saako näin edes tehdä?
Googlasin, etsin ja klikkasin – mutta vastaan tuli lähinnä lakitekstiä ja satunnaisia keskusteluja. Mitään sellaista en löytänyt, mikä olisi vastannut siihen tunteeseen, mikä itselläni oli: haluan ymmärtää, miten tämä käytännössä toimii – oikeasti, arjessa.
Onneksi satuin löytämään oman alueeni Facebook-ryhmän, jossa muut vanhemmat jakoivat kokemuksiaan kotiopetuksesta. Sieltä sain enemmän kuin osasin toivoa:
konkreettisia vinkkejä, esimerkkejä, tukea ja ymmärrystä. Ei ollut tyhmiä kysymyksiä. Oli vain vanhempia, jotka olivat joskus olleet samassa kohdassa.
Kävi ilmi, että aloittaminen ei ollutkaan niin vaikeaa. Kun sai kysyä, kuulla muiden kokemuksia ja ottaa asiat yksi kerrallaan, prosessi oli lopulta yllättävän selkeä.
Ilmoitus kuntaan, yhteys tutkivaan opettajaan, ja pikkuhiljaa oma rytmi ja tapa löytyivät. Sain huomata, että en ole yksin, enkä tarvitse kaikkia vastauksia heti. Riittää, että on avoin, kysyy rohkeasti ja luottaa siihen, että oppiminen tapahtuu – monella tavalla, monessa paikassa.
"Kun aloitin, luulin että pitäisi tietää kaikki. Mutta tärkeintä olikin vain uskaltaa aloittaa."
💡 5 pientä vinkkiä alkuun
- Liity alueelliseen Facebook-ryhmään – siellä on vertaistukea ja käytännön vinkkejä.
- Kysy kunnasta kotikouluasioista – saat tietoa ilmoituskäytännöistä ja tutkivasta opettajasta.
- Pidä asiat yksinkertaisina alussa – opettele matkan varrella, ei kaikkea kerralla.
- Kirjoita ylös opittua – päiväkirja, vihko tai valokuvamuistiot auttavat jäsentämään arkea.
- Luota itseesi – olet paras asiantuntija oman lapsesi oppimisessa.
Kommentit
Lähetä kommentti