Kertolaskuja meidän tapaan

 

Kertolaskuja missä vain

Kertotaulujen opettelu mielletään helposti pöydän ääreen istumiseksi, vihkoiksi ja tehtäväkirjoiksi. Toki niitäkin tarvitaan, mutta kotiopetuksessa yksi suurimmista vahvuuksista on se, että oppiminen voi tapahtua missä ja milloin vain – arjen keskellä, liikkeessä ja leikissä.

Netti on täynnä erilaisia kertotaulupelejä ja sovelluksia. Osa niistä on hyviä, osa jää vähemmälle käytölle. Meillä arkeen on kuitenkin jäänyt erityisesti yksi äärimmäisen yksinkertainen, mutta yllättävän tehokas suullinen leikki, jossa kertolaskut tulevat mukaan huomaamatta.

Erityisesti 7-kertotaulu on löytänyt tiensä meidän päivittäisiin hetkiin.

---

BASS ja BISS – kertotaulu arjen keskellä

Leikki on yksinkertainen. Lasketaan vuorotellen ääneen:

1, 2, 3, 4, 5, 6, BASS, 8, 9, BISS, 11, 12…

Ajatus on tämä:

• aina kun tulee 7:n kertotaulu, sanotaan “BASS”
  
  

• aina kymppien kohdalla sanotaan “BISS”
  
  

• muut luvut sanotaan normaalisti
  
  

Leikki alkaa aina luvusta yksi. Jos joku sanoo väärin, unohtaa BASSin tai BISSin, aloitetaan alusta.

Tämä kuulostaa ehkä yksinkertaiselta – ja sitä se onkin. Juuri siksi se toimii.

---

Kertolaskuja keittiössä, autossa ja metsäpolulla

Parasta tässä leikissä on se, että sitä voi pelata missä vain. Keittiössä ruokaa laittaessa, automatkalla, iltakävelyllä, bussipysäkkiä odottaessa tai vaikka hampaidenpesun lomassa.

Kertotaulut eivät ole erillinen “oppituokio”, vaan ne soljuvat osaksi päivää. Kukaan ei kaiva vihkoa esiin, eikä kukaan huokaa “taas matikkaa”. Sen sijaan keskitytään kuuntelemaan, muistamaan ja olemaan tarkkana.

Yllättävän nopeasti huomaamme kaikki olevamme ihan tosissamme mukana.

---

Kun moka ei haittaa – se vain aloittaa alusta

Leikin tärkeä osa on se, että virhe ei ole epäonnistuminen, vaan luonnollinen osa peliä. Kun joku mokaa, ei toruta eikä harmitella – aloitetaan vain alusta.

Tämä tekee leikistä turvallisen myös niille lapsille, joille laskeminen ei ole helppoa tai jotka jännittävät virheitä. Samalla se opettaa keskittymistä ja sinnikkyyttä: “Kokeillaan uudestaan.”

Ja yllättäen juuri tämä tekee leikistä koukuttavan. Kuinka pitkälle tällä kertaa päästään? Päästäänkö pidemmälle kuin viimeksi?

---

Lapsen näkökulma

“Tää on kiva, koska tää on vähän niinku peli mutta ei tarvi mitään.”

“Ja sit ku mokaa, se ei haittaa, koska sit vaan aloitetaan alusta.”

“Mä yritäuistaa et koska tulee BASS, koska se on vaikn aina mein.”

Lapsen suusta kuuluu usein se, mikä aikuiselta jää huomaamatta: leikki tuntuu leikiltä, ei harjoitukselta. Samalla kuitenkin kertotaulu alkaa jäädä mieleen – ensin epävarmasti, sitten yhä automaattisemmin.

---

Miksi juuri tämä leikki on jäänyt käyttöön?

Ehkä siksi, että se ei vaadi mitään erityistä. Ei ruutua, ei tulostamista, ei suunnittelua. Vain hetken yhteistä aikaa ja halun leikkiä.

Kotiopetuksessa oppiminen ei aina näytä oppimiselta. Joskus se näyttää naurulta, väärin menneeltä BASSilta ja siltä, että aloitetaan taas ykkösestä.

Ja juuri silloin oppiminen usein tapahtuu kaikkein parhaimmalla tavalla.