Lapsen oikeudet

 

Lapsen oikeudet – entä silloin, kun koulu ei tunnu turvalliselta?

Luin Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n 5.10.2026 julkaistun artikkelin kotiopetuksen sääntelyn täsmentämisestä lapsen oikeuksien turvaamiseksi. Aihe jäi pyörimään mieleeni. Haluan tarkastella sitä myös kotiopetuksen näkökulmasta, erityisesti niiden lasten ja perheiden kokemusten kautta, joiden koulupolkuun on liittynyt vaikeita vaiheita. Artikkelissa puhutaan lasten oikeuksista, miten kotiopetuksessa olevien lasten oikeudet turvataan. Se on tärkeä kysymys. Samalla meidän pitäisi pysähtyä pohtimaan, miten lasten oikeudet toteutuvat koulussa ja mitä tapahtuu silloin, kun koulunkäynti alkaa heikentää lapsen hyvinvointia.

Kun koulupäivä alkaa tuntua liian raskaalta

Kun pieni lapsi alkaa vältellä kouluun menemistä, palaa koulupäivän jälkeen kotiin itkien tai alkaa epäillä omaa arvoaan, aikuisten on syytä pysähtyä.

Mitä pitäisi ajatella tilanteessa, jossa lapsi sanoo: ”En ole tarpeeksi hyvä tähän maailmaan.” Tai kysyy: ”Miksi olen tällainen?”

Tällaiset sanat kertovat pahasta olosta, joka ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. Lapsen pitäisi saada rakentaa käsitystä itsestään turvallisessa ympäristössä, oppia uutta, löytää ystäviä ja kokea olevansa hyväksytty omana itsenään.

Lapsi ei aina osaa kertoa, mikä koulussa tuntuu vaikealta. Paha olo voi näkyä itkuna, väsymyksenä, ärtymyksenä, kouluun lähtemisen vastustamisena tai vetäytymisenä. Siksi aikuisten tehtävänä on kuunnella, selvittää tilanteen syitä ja varmistaa, että lapsi saa tarvitsemaansa apua.

Jos taustalla on kiusaamista, turvattomuutta tai tuen puutetta, tilanteeseen on puututtava ajoissa. Myös vanhempien havainnot ovat tärkeä osa tilanteen selvittämistä. Lapsen kokemuksia on kuunneltava ja tapahtumia tarkasteltava puolueettomasti.

Lapsen pahoinvointi tarvitsee huomiota silloin, kun se tulee ensimmäisen kerran näkyväksi. Pitkittyneeseen kuormitukseen puuttuminen voi olla huomattavasti vaikeampaa.

OAJ:n artikkelissa todetaan:

”Perusopetus ei ole mikä tahansa palvelu. Se on lapsen sivistyksellinen perusoikeus. Kotiopetuksen valinnan osalta ratkaiseva kysymys on, että toteutuvatko siinä lapsen oikeudet.”

Artikkelissa kysytään myös, mitä tapahtuu, jos lapsi itse haluaisi kouluun, kotiopetus ei vastaisi hänen tarpeitaan tai oppiminen ei etenisi ja lapsi jäisi ilman tarvitsemaansa tukea.

Mielestäni täysin samat kysymykset kuuluvat myös kouluun.

Mitä tapahtuu, jos lapsi ei halua kouluun, ei opi, ei saa tarvitsemaansa tukea tai ei koe ympäristöä turvalliseksi?

Lapsen oikeuksien pitäisi olla lähtökohta riippumatta siitä, tapahtuuko oppiminen koulussa vai kotona.

Mitä kotiopetusperheet kertovat?

Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry keväällä 2026 toteuttamaan kyselyyn vastasi 356 kotioppijan huoltajaa. Kyselyssä selvitettiin kotiopetuksen valintaan vaikuttaneita syitä ja perheiden kokemuksia kotiopetuksesta.

Vastausten perusteella kotiopetuksen valintaan liittyivät erityisesti lapsen hyvinvointi, yksilölliset oppimistarpeet ja kokemukset peruskoulusta:

• 295 vastaajaa (82,9 %) kertoi lapsen henkisen hyvinvoinnin olevan parempi kotiopetuksessa.

• 277 vastaajaa (77,8 %) koki kotiopetuksen mahdollistavan lapsen yksilöllisen tukemisen ja joustavat oppimistavat.

• 211 vastaajaa (59,3 %) kertoi, että kotiopetuksessa lapsen lahjakkuuksia voidaan tukea paremmin.
• 210 vastaajaa (59,0 %) ilmoitti peruskoulun toimintatapojen tai oppimisympäristön olleen lapselle sopimattomia.
• 193 vastaajaa (54,2 %) nosti esiin mahdollisuuden osallistua enemmän lapsen oppimiseen ja arkeen.

• 187 vastaajaa (52,5 %) kertoi lapsen fyysisen hyvinvoinnin olevan parempi kotiopetuksessa.

• 183 vastaajaa (51,4 %) kertoi lapsen oppimismotivaation olevan parempi kotiopetuksessa.

• 153 vastaajaa (43,0 %) ilmoitti peruskoulun aiheuttaneen lapselle ahdistusta tai pahoinvointia.

Erityisen huolestuttavia ovat SuKon raportissa kuvatut kokemukset pitkäaikaisesta koulunkäynnin kuormituksesta. Niiden lasten kohdalla, jotka olivat opiskelleet peruskoulussa ennen kotiopetukseen siirtymistään, vanhemmat kuvasivat muun muassa vuosia jatkunutta koulupelkoa, vakavaa ahdistusta, uupumusta, pitkiä poissaoloja, kiusaamista ja kokemuksia siitä, ettei lapsi ollut saanut tarvitsemaansa tukea.

Monissa vastauksissa kuvattiin lapsen hyvinvoinnin parantuneen kotiopetuksen alettua. Myös oppimismotivaatio saattoi löytyä uudelleen ja lapselle riittää enemmän voimavaroja ystävyyssuhteisiin.

Kyse on huoltajien kokemuksiin perustuvasta kyselystä. Vastaukset tekevät näkyväksi kotiopetusperheiden kokemuksia ja lasten erilaisia tarpeita. Ne ansaitsevat tulla kuulluiksi, kun pohditaan, miten jokainen lapsi voisi voida hyvin ja saada tarvitsemansa tuen.

Kotiopetus voi tarjota uuden alun

Koulun oppimisympäristö ja toimintatavat sopivat monille lapsille hyvin. Toiset tarvitsevat enemmän joustavuutta, rauhaa tai yksilöllistä tukea.

Kotiopetuksessa oppimista voidaan sovittaa lapsen tahtiin ja tarpeisiin. Opiskelussa voidaan hyödyntää oppikirjoja, projekteja, luontoa, kirjastoja, museoita, arjen tilanteita ja lapsen omia kiinnostuksen kohteita. Oppimiseen voidaan käyttää aikaa lapsen tarpeiden mukaan, ja hänen vahvuuksiaan voidaan hyödyntää monipuolisesti.

Jokaisen lapsen tilanne on yksilöllinen. Kotiopetus edellyttää huoltajalta aikaa, suunnittelua ja sitoutumista sekä vastuuta opetuksen järjestämisestä ja oppivelvollisuuden edistymisestä.

Kotiopetusvanhemman vastuu ansaitsee arvostusta

Kotiopetukseen ryhtyvä vanhempi ottaa kantaakseen suuren vastuun lapsensa oppimisesta. Hän suunnittelee opetusta, etsii oppimateriaaleja, ohjaa opiskelua, löytää sopivia oppimistapoja ja seuraa lapsen edistymistä.

Vanhempi rakentaa oppimiskokonaisuuksia, etsii tapoja käsitellä vaikeita asioita ja sovittaa opiskelua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Samalla hän huolehtii arjesta ja lapsen hyvinvoinnista. Työ vaatii jatkuvaa havainnointia, uuden oppimista ja kykyä mukauttaa suunnitelmia tilanteiden mukaan.

Tämä vastuu ja vanhempien tekemä työ ansaitsevat tulla nähdyiksi ja arvostetuiksi.

Jokainen lapsi ansaitsee tulla kuulluksi

Lapsen oikeudet kuuluvat hänelle joka päivä, kaikissa niissä ympäristöissä, joissa hän kasvaa, oppii ja elää. 

Lapsen oikeudet eivät ala koulun ovella eivätkä pääty kotiin. Ne kuuluvat jokaiselle lapselle, kaikkialla.

---

Lähteet

https://www.oaj.fi/ajankohtaista/asiantuntija-artikkelit/kotiopetuksesta-saadettava-tasmallisemmin-turvaamaan-lapsen-oikeuksia/

Suomen kotikouluyhdistyksen vastaukset Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitystyötä varten | Suomen Kotikouluyhdistys ry