Kotikoulun salat

  Kotikoulu ja opetussuunnitelma – mitä jokaisen täytyy tietää Kotikoulu eli kotiopetus on Suomessa laillinen vaihtoehto peruskoululle. Siinä lapsen huoltajat vastaavat itse opetuksen järjestämisestä, mutta vastuuseen kuuluu myös tiettyjä velvollisuuksia. Yksi tärkeimmistä on tämä: Opetuksen täytyy noudattaa perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteita. Tässä tekstissä käyn läpi, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miksi opetussuunnitelma on tärkeä myös kotikoulussa. Mitä opetussuunnitelma tarkoittaa? Suomen perusopetuksessa on valtakunnallinen opetussuunnitelman perusta, jonka laatii Opetushallitus. Sen mukaan opetetaan kaikissa kouluissa ja se pätee myös kotikoulussa. Opetussuunnitelmassa määritellään: Mitä aineita oppilaan tulee opiskella Millaisia taitoja hänen tulisi oppia eri vuosiluokilla Miten oppimista arvioidaan Millaisia arvoja ja kasvatustavoitteita opetukseen sisältyy Tutustu opetussuunnitelman perusteisiin tääl...

  📚 Miten opetusta seurataan kotikoulussa? – Virallisia ohjeita, käytännön menetelmiä Kotikoulu ei ole vapautus oppimisesta – päinvastoin, se tarjoaa tilaisuuden henkilökohtaiseen, tavoitteelliseen ja lapsilähtöiseen oppimiseen. Yksi keskeinen kysymys nousee kuitenkin usein: Miten tiedän, että lapsi todella oppii – ja miten mieluiten sitä dokumentoin? 1. 🏛️ Virallinen kehys: Perusopetuslain 26 § & OPS Perusopetuslaki velvoittaa kunnan seuraamaan oppivelvollisen edistymistä, jos tämä suorittaa opetustaan muulla kuin koulussa, kuten kotona . Se tarkoittaa: Lapsen pitää opiskella kaikki perusopetuksen pakolliset aineet , mutta tuntijako ja aikataulu ovat joustavia. Kunta nimeää tutkivan opettajan , jonka kanssa sovitaan valvonnan muodosta. 2. 📅 Yhteistyö paikallisella tasolla Kunnan tehtävä: Ilmoittaa tutkiva opettaja n. kuukaudessa kotiopetusilmoituksesta. Sopii huoltajan kanssa tilaisuuksien määrästä ja ajoituksesta,  yleensä 1–2 kertaa vuodessa, mu...

  Elämyksiä, oppia ja yhteyttä – ilman suurta rahallista panostusta Kesä on usein hengähdyksen aikaa, mutta toisaalta se voi myös tarkoittaa sitä, että arjen rakenteet häviävät ja päivät alkavat muistuttaa toisiaan. Lapset kaipaavat tekemistä, ja budjetti ei taivu monen sadan huvipuistoreissuihin. Onneksi seikkailu ei ole kiinni euroista. Usein juuri ne hetket, jotka vaativat vain läsnäoloa ja hieman suunnittelua, jäävät kaikkein vahvimmin mieleen. Tässä siis lempeitä, käytännöllisiä ja oivaltavia vinkkejä kesäseikkailuihin pienellä budjetilla, oppien ja eläen yhdessä. 1. Reppuretki lähiluontoon – elämyksiä eväillä varustettuna Mikä tahansa kävely muuttuu seikkailuksi, kun mukaan otetaan pieni eväspaketti ja viltti.  Yhdessä valittu kohde – vaikkapa metsäpolku, järvenranta tai kaupungin laita – muuttuu hetkessä tutkimusmatkaksi.  🔍 Kokeile: Lapsi voi itse suunnitella reitin ja pakata oman reppunsa. Voitte seurata matkan aikana lintujen ääniä tai tehdä “mitä näet n...

  🤝 Vertaistuen merkitys kotikoulussa Kotikoulun aloittaminen on kuin astuisi ulos tutulta polulta ja lähtisi rakentamaan omaa reittiä metsän keskelle. Karttaa ei ole valmiina, ja kompassikin tuntuu välillä näyttävän eri suuntiin. Aluksi tuntui kuin olisimme täysin yksin. Suunnitelmat oli tehty, mutta mitä nyt? Mistä tietää, tekeekö oikein? Entä jos mokaa? Ja miksi tämä silti tuntuu niin oikealta? Me emme kuitenkaan jääneet yksin. E nnen kuin teimme viralliset ilmoitukset viranomaisille , aloitimme etsimään muita, jotka olivat valinneet saman tien. Google-haku "kotikoulu Suomi kokemuksia" johdatti meidät Facebook-ryhmiin, joissa kotikoulua käyvät perheet jakoivat avoimesti kokemuksiaan ja neuvojaan. Liityimme ryhmiin ensin epäröiden, mutta nopeasti huomasimme niiden arvon, siellä neuvottiin hyvin etenemään käytännön asioissa ja sai yhteyden eri henkilöihin, jotka auttoivat konkreettisesti matkan eri vaiheissa. Ensimmäinen kysymykseni ryhmässä oli yksinkertainen, mutta vi...

Tänä juhannuksena päätimme tehdä jotain erilaista: pakata tavarat ja lähteä pyörillä sukulaisen luo viettämään keskikesän juhlaa.  Meidän pieni retkikunta eteni rauhalliseen tahtiin pitkin kyläteitä, pienin matkusti tyytyväisenä pyöräkärryssä ja koululainen polki koko kuuden kilometrin matkan itse. Onnea matkassa Meillä kävi myös hyvä tuuri: teltan ja makuupussien kaltaisia suurempia varusteita ei tarvinnut tunkea pyöräkärryyn tai reppuihin. Sukulainen haki autolla ja otti teltan, patjat ja muut painavat tavarat kyytiinsä. Niin pääsimme liikkeelle kevein kantamuksin ja nautimme itse matkasta, ilman kamppailua epämääräisten pussien ja putoilevien varusteiden kanssa. Se tuntui pieneltä, mutta merkittävältä ylellisyydeltä. Luonnonkukkien juhlaa Matkan varrelta löytyi kesän kauniit luonnonkukat. Koululainen pysähtyi poimimaan kaikkein kauneimmat.  Kesä  levittäytyi silmien eteen kaikessa loistossaan. Ojanpientareet hohtivat valkoista, sinistä ja keltaista, ja koululainen ei...

  Päiväretki Nautelankoskelle – luonnonrauhaa ja historian havinaa Liedossa Kesäinen retkipäivä vei meidät tällä kertaa Liedon Nautelankoskelle – paikkaan, jossa luonto, vesi ja historia kohtaavat kauniilla ja levollisella tavalla. Vain lyhyen ajomatkan päässä Turusta avautui maisema, joka sai unohtamaan kaupungin kiireet. Nautelankoski on Aurajoen pisin luonnontilainen koski, ja sen pauhu kuului jo parkkipaikalle asti. Reitti oli selkeä ja helposti kuljettava myös lasten kanssa – ainakin kuivalla säällä. Museo ja vanha mylly olisivat olleet kiinnostavia lisäyksiä retkeen, mutta ne olivat tällä kertaa suljettuina korjaustöiden vuoksi. Myös polku, joka normaalisti kulkee myllyn vierestä padon alapuolelle, oli poissa käytöstä sortumavaaran takia. Paikalla oli selkeästi merkitty  “Pääsy kielletty – sortumisalue” , joten jouduimme kääntymään takaisin ja ihailemaan koskea hieman etäämpää. Vaikka osa alueesta oli suljettuna, retki ei tuntunut silti lainkaan turhalta. Nautelankosken ...

Usein puhutaan siitä, että sosiaaliset taidot kehittyvät koulussa – mutta samaan hengenvetoon on pakko pohtia, millainen yhteiskunta meillä ylipäätään on näiden taitojen kannalta. Suomessa ei ole aina helppoa olla sosiaalinen. Meillä on vahva hiljaisuuden kulttuuri, jossa tuntemattomille puhumista pidetään usein omituisena tai tungettelevana. Itse huomaan pyrkiväni rikkomaan tätä kaavaa. Juttelen mielelläni bussipysäkillä, kassajonossa tai uimahallin saunassa. Joskus joku vastaa – pieni hymy, sananvaihto säästä tai arjesta. Mutta joskus katse kääntyy nopeasti pois, vastausta ei kuulu lainkaan, tai saan osakseni vain viileän, vaivaantuneen mulkaisun. Siinä tulee aina vähän epämukava olo. Tulee tunne, että tuli tehtyä jotain väärin, vaikka tarkoitus oli vain olla hetken ihminen ihmiselle. Tämä kertoo minulle siitä, kuinka vaikeaa monille meistä on astua ulos totutusta. Olemme niin tottuneita pitämään etäisyyttä, että kohtaaminen voi tuntua uhkaavalta. Ja ehkä juuri siksi toivois...