Kotikoulun salat

Päättäjäiset meidän tapaan Toukokuun viimeinen päivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, ja meillä oli päättäjäiset, meidän näköiset ja meidän rytmissä. Tämä vuosi ei alkanut niin kuin yleensä. Alku kulki vielä vanhaa tuttua polkua, mutta kevään tullen pysähdyttiin. Kuunneltiin, katsottiin, mietittiin ja tehtiin päätös, joka muutti paljon. Vaihdettiin suuntaa kesken lukuvuoden. Se oli rohkeaa, ehkä vähän hullua ja silti paras päätös, mitä ollaan tehty. Päättäjäispäivänä lapsi luki sukulaisille runon. Hän harjoitteli esiintymistä muutamia kertoja ennen varsinaista hetkeä. Hetki oli hiljainen ja herkkä. Ääni kantoi, sanat tulivat kirkkaasti, kuin olisivat tulleet suoraan sydämestä. Ja kun viimeinen rivi oli luettu, hiljaisuus vaihtui kaikuviksi aplodeiksi. Sukulaisten silmistä paistoi ylpeys, syvä ja lämmin. Matkani ykkösestä kakkoseen Syksyllä reppu selkääni puettiin, kouluun uuteen uteliaana kuljettiin. Ovet aukesivat maailmaan suureen, ensimmäiseen lukuun tarinassa uuteen. Kevät toi m...

Kun ajatus kotikoulusta alkoi nousta pintaan, olin ensin aika hukassa. Mietin, mitä kaikkea pitää selvittää, kenelle ilmoittaa, miten oppimista seurataan, ja ennen kaikkea – saako näin edes tehdä? Googlasin, etsin ja klikkasin – mutta vastaan tuli lähinnä lakitekstiä ja satunnaisia keskusteluja. Mitään sellaista en löytänyt, mikä olisi vastannut siihen tunteeseen, mikä itselläni oli: haluan ymmärtää, miten tämä käytännössä toimii – oikeasti, arjessa . Onneksi satuin löytämään oman alueeni Facebook-ryhmän, jossa muut vanhemmat jakoivat kokemuksiaan kotiopetuksesta. Sieltä sain enemmän kuin osasin toivoa: konkreettisia vinkkejä, esimerkkejä, tukea ja ymmärrystä. Ei ollut tyhmiä kysymyksiä. Oli vain vanhempia, jotka olivat joskus olleet samassa kohdassa. Kävi ilmi, että aloittaminen ei ollutkaan niin vaikeaa. Kun sai kysyä, kuulla muiden kokemuksia ja ottaa asiat yksi kerrallaan, prosessi oli lopulta yllättävän selkeä. Ilmoitus kuntaan, yhteys tutkivaan opettajaan, ja pikku...

Retki suuntautui tällä kertaa Kuralan Kylämäkeen muiden kotioppijoiden kanssa, ja päivä alkoi heti hauskasti kätkösuunnistuksella. Kartta kädessä lähdimme tutkimaan aluetta ja etsimään eri paikkoihin piilotettuja arvoituksia. Suunnistuksen ideana oli löytää vihjeitä, jossa luki arvoitus. Arvoituksen suoritettua tuli kirjoittaa nimensä sekä päivämäärä vihkoon. Rasteja oli sijoitettu eri puolille aluetta, ja ne ohjasivat kulkemaan paikkoihin, joissa riitti muutenkin nähtävää ja koettavaa. Jokaisella pisteellä sai pysähtyä tutkimaan ympäristöä ja ratkomaan arvoitusta yhdessä. Suunnistuksen lomassa löysimme monia kiinnostavia kohteita, kuten “lehmän lypsyä” -leikin ja useita leikkihuoneita, jotka olivat lasten mielestä ihan huippuja. Yksi erityisen ilahduttava asia oli se, että vanhoihin rakennuksiin ja niiden esineisiin sai oikeasti koskea. Laatikoita sai avata, kaappeja tutkia ja tavaroita käsitellä – eikä joka paikassa ollut kieltoja tai lasivitriinejä esteenä. Tämä teki vi...

  Miksi päädyimme koulukirjoihin emmekä pelkästään kirjaston varaan? Moni kotikoulua suunnitteleva tai jo toteuttava pohtii, tarvitseeko oikeasti hankkia oppikirjoja vai riittäisikö kirjaston valikoima, vapaamuotoiset tehtävät ja arjen havainnointi. Me pohdimme tätä myös – pitkään ja hartaasti. Rakastamme kirjoja, ja kirjastokortti on kulkenut mukana melkein päivittäin. Kirjastosta saa valtavan määrän tietoa, tarinoita ja inspiraatiota. Mutta kun arki kotikoulussa alkoi muotoutua, huomasimme, että selkeä rakenne ja rauhallinen perusrunko auttoivat meitä kaikkia. Siksi päädyimme koulukirjoihin. Tässä muutama syy: 1. Selkeys ja jatkuvuus Oppikirjat antavat meille rungon, jonka varaan päivän oppiminen rakentuu. Ei tarvitse joka aamu miettiä, mistä tänään aloitetaan tai mitä seuraavaksi tehdään – kirja kuljettaa eteenpäin johdonmukaisesti ja loogisesti. 2. Vapaus soveltaa, mutta jotain mihin palata Koulukirjat eivät tarkoita jäykkää muottia. Me hyppäämme välistä y...

🛍️ Käytännön vinkkejä kotikouluun – mistä aloittaa? Kun ajatus kotikoulusta alkaa itää, voi tuntua vaikealta tietää, mistä lähteä liikkeelle. Tässä meidän kokemuksen ja havainnoin pohjalta muutamia ensiaskeleita: 1. Ota selvää perusasioista Kotikoulu eli kotiopetus on Suomessa laillinen vaihtoehto. Lapsi voi saada opetusta kotona huoltajan vastuulla, kunhan perusopetuslain vaatimukset täyttyvät. Ensimmäinen askel on usein kuntaan ilmoittaminen. Siitä alkaa yhteys myös niin sanottuun tutkivaan opettajaan – henkilöön, joka seuraa oppimisen etenemistä ja toimii usein hyvänä tukena vanhemmille. 📍 Täällä päin (Turun seudulla) on ainakin yksi tutkiva opettaja, jonka kanssa on ollut helppo olla yhteydessä. Häneltä voi kysyä neuvoja ja ajatuksia, ja yhteys on ollut rakentava ja kannustava. 🖇️ Lisätietoa: Opetushallituksen sivu kotiopetuksesta 2. Lue, kuuntele, keskustele On monta tapaa lähestyä kotikoulua: voit lukea kirjoja, blogeja, seurata somessa koti...

  Retkipäivä ennen lomaa Kesäloma lähestyy, mutta vielä ehditään oppia yhdessä tekemällä. Tällä viikolla meidän 1.-luokkalaisen kotikoulupäivä vietettiin ulkona, pyöräretkellä, rannalla ja luonnon äärellä. Aamupäivällä pyöräilimme lähialueelle, jossa pysähdyimme katselemaan lampaita. Lapsi esitti hyviä kysymyksiä, ja yhdessä etsimme tietoa lammasroduista, laidunnuksesta ja eläinten hoidosta. Tästä syntyi luontevasti ympäristöopin ja tiedonhaun harjoittelua, ja keskustelu toimi samalla myös äidinkielen suullisena tehtävänä. Rannalla otimme käyttöön metallinpaljastimen ja tutkimme hiekkaa yhdessä. Harjoittelimme pitkäjänteisyyttä, pohdintaa ja luonnon havainnointia. Löydöt, vaikka olivatkin lähinnä pullonkorkkeja, herättivät keskustelua kierrätyksestä ja siitä, millaisia esineitä voi ajan myötä hautautua maahan. Rannassa ehdittiin myös uida. Kehollinen tekeminen ja vapaus liikkua ovat tärkeä osa meidän koulupäivää, erityisesti ensimmäisellä luokalla, jolloin oppiminen tapahtuu vielä ...

Päätös kotikoulusta ei tullut hetken mielijohteesta. Se kumpusi kokemuksista, joita emme toivoneet kohtaavamme, ei ainakaan vielä koulun alkutaipaleella. Koulu, jonka piti olla turvallinen ja innostava paikka, olikin lapsellemme jotain aivan muuta. Kiusaaminen oli läsnä arjessa liian usein. Kun oppimisen ilo alkoi sammua ja aamuisin oli yhä vaikeampaa lähteä kouluun, usein lapsi viivytteli matkaansa bussi pysäkille jotta myöhästyisi bussista eikä menisi kouluun, tiesimme, että jotain oli muututtava. Meillä on lapsi, joka leimattiin nopeasti luokan pelleksi. Se rooli jäi päälle, halusi hän sitä tai ei. Kun jotain tapahtui, hän oli usein automaattisesti syyllinen, selvittämättä, mitä oikeasti oli tapahtunut. Pahinta oli, että kokemus oli jatkuvaa mitätöintiä: "Sinä nyt olet sellainen", "Sinä olet aina äänessä", "Tämä on taas sun syytä." Me vanhemmat jouduimme käymään läpi asioita joita toivon että kukaan vanhempi ei oman lapsensa kohdalla tulisi käy...